Kuvat keikalta Rantasipi Sveitsissä marraskuussa 2008
Bändin Juuret
ovat syvällä Hyvinkään sairaalassa. Jo vuonna 1975 alkaen ensiavun porukalla oli tapana kokoontua usein viihteelle kitaran soiton ja laulun merkeissä. Joihinkin juhliin Laitilan Pekka teki sanoituksia kulloisenkin aiheen mukaan. Biisit menivät yleensä kolmisointu blues- tai rockkaavan mukaisesti, oli mukana hitaampia, herkkiäkin biisejä. Näistä syntyi bileiden ikihit-tejä; Saunakalja blues, Kärpäsajan rock, Vaksi pääsi töihin sairaalaan, Aina tulee huomisaamu, Kipsiin kipsiin kipsiin paamme ovat soineet useissa bileissä kuluneina vuosikymmeninä. Kitaran soittajia oli useitakin ja innokkaista laulumiehistä täytyy mainita Itu ja Artsi. Juhlat työpaikan porukan kanssa harvenivat, kuitenkin pikkujouluihin ja joihinkin satunnaisiin juhliin järjestimme vuosittain jonkin tasoista musiikillista ohjelmaa.
Oiva Ryhänen kitaroineen liittyi tähän perinteen ketjuun 80–luvun lopulla ja Pertti Hyyryläinen 90–luvun lopulla. Nämä kaverit olivat samalla kurssilla sairaanhoitajakoulutuksessa ja siellä löytäneet musiikillisesti toisensa. Niihin aikoihin he soittelivat ja lauloivat keskenään ja esiintyivät luokkansa tilaisuuksissa.
Vuonna 1999 oli kansallisesti mestarit areenalla–buumi päällä ja siitä keksimme Mestarit majalla–teeman pikkujouluihin. Mukana olivat Itu, Pekka, Oiva ja Pertti. Otimme mestareilta muutaman biisin ja lauloimme Oivan säestäessä akustisella kitaralla.
Itu-Hector, Pekka-Kirka, Pertti-Pepe ja Oke-Pave saavat naisen kyyneliin ja juomaan viinaa!
”Hector, Kirka, Pave ja Pepe” saivat konserttiinsa vielä vierailevan tähden, ”Irwinin” jota esitti Rintamäen Jukka. Siinä alkoi olla pohjaa bändille, vaikka emme sitä silloin vielä tienneet mihin tie oli vievä.
Vallin Juhan tultua päivystykseen syksyllä 2000, hänet otettiin heti musiikkimiehenä porukkaan mukaan. Oli toiveita nostaa musiikillista tasoa aivan taivaisiin asti, olihan Juha tunnettu Medi–Heli mies. Vaikka lauluvoimaa oli jo voimasta viiden miehen, laulut jouduttiin usein huutamaan kovaa ilman vahvistimia. Varsinkin kun esiinnyimme isossa salissa. Osittain tästä periytyy tämä esittäminen lujaa ja kovaa. Pertti Hyyryläinen osti itselleen kitaran 2003 ja aloitti raivokkaan renaamisen. Koskaan aikaisemmin Pertti ei ollut soittanut, kuitenkin halu soittamiseen oli kova. Laulu säilyi tuolloin kuitenkin vielä Pertillä ykkösasiana.
Sitten puutui kohtalo peliin. Oivan veli oli pyytänyt 50–vuotis juhliinsa Oivan nuoruusaikojen kavereiden bändiä esiintymään. Sitä varten oli hankittava basso ja vieläpä opeteltava sitä myös soittamaan. Ensimmäisen tuntuman tähän jaloon soittimeen ennen oman soittimen hankkimista Oiva sai Sakari Jokelaisen rokkibassolla. Sakke toimi myös tärkeänä tutorina ja innoittajan basistin alku taipaleelle.
Basson hankinnan myötä lähdimme kokeilemaan, että miltä tuntuisi laulaa jos mukana olisi bassokitara. Hyvältä tuntui ja nälkä alkoi kasvaa syödessä. Juha toi mukaan poikansa sähkökitaran. Sekin tuntui hyvältä. Yleisökin tuntui tykkäävän Mestareiden uudesta imagosta. Nyt oli basso ja sähkökitara ja jonkinlaista vahvistusta lauluun kitaravahvistimen kautta.
Laulu- ja soitinyhtye Viides Mies, eka keikka basson kera.Mukana myös Itu.
Tästä alkoi kilpavarustelun aika. Vahvistinlaitteiden ja uusien soittimien tarve alkoi olla suuri ja hankintoja alkoi tipahdella tuon tuostakin ja siten oltiin siinä pisteessä että Pekallekin ehdotettiin, josko ostettaisiin lauluvahvistimet, lähdetkö kimppaan? Niin hankittiin pienet PA–laitteet ja homma alkoi pikku hiljaa natsata kohdalleen.
Sitten kun vahvistui, että saadaan rumpali bändiin, niin se oli siinä! Rumpali Pasi Kuusisen työpaikka on Nurmijärven Terveyskeskus/sairaankuljetus. Kun keikkatyössä Hyvinkään sairaalan päivystyksessä käynyt kaveri sai tietää marras–joulukuussa 2005, että pojat soittelevat ilman rumpalia, Pasi sanoi joskus soittaneensa rumpuja nuoruudessaan. Tästä innostuneena muut soittajat alkoivat ”painostaa” Pasia ostamaan rummut. Vihdoin elokuussa 2006 hän ostaa paukautti rummut ja kohta toiset, entistä ehommat joulukuussa 2006. Niin olivat kamat kasassa ja treenaaminen alkoi. Nyt Pekallakin tuli kitaran osto ja soiton harjoittelu uudelleen eteen. Pekalla oli aikanaan ollut kaksi kitaraa, mutta joskus ennen vuosituhannen vaihdetta molemmat kitarat tuhoutuivat samanaikaisesti. Nuoruuden aikainen soittajakaveri oli myös kuollut. Siinä vaiheessa kitaran soitto oli jäänyt Pekalta kokonaan yli kymmeneksi vuodeksi. Kuulokin oli mennyt toisesta korvasta.
 Bändin syntymiseen yksi käännekohta oli kevät 2006, kun aloitimme laulujen treenaamisen Itun eläkkeellelähtöjuhlia varten kerrankin ajoissa. Itulla oli jo silloin eläkekiireitä, eikä hän ehtinyt harkkoihin mukaan. Itu esiintyikin juhlissaan ”vierailevana” solistina 24.11.2006. Silloin oli myös bändin ensimmäisen keikka ja esiintyminen nimellä: Ulkoinen Tahdistin.
Ohjelmistoon päässeistä kappaleista ei pyritä tekemään alkuperäisiä, vaan ne esitetään bändin omalla tyylillä ja soundilla. Jäsenten omiakin biisejä on muutama mukana. Yhtään valssia, humppaa tai tangoa ei ole settiin mahtunut – ainakaan vielä. Voi olla, että joku häävalssi joudutaan ottamaan, eihän sitä ikinä tiedä, jos joku vaikka joskus menisi naimisiin .
| 
